Nimihistoriaa:

Luostari sanan alku

Sana luostari on kehkeytynyt latinan sanasta claustrum, joka latinan sanakirjan mukaan on merkinnyt paitsi lukkoa myös suljettua paikkaa, tukikohtaa, turvapaikkaa. Ruotsin sana kloster, ´luostari´, on aivan ilmeinen etäinen lainasana latinan kielestä. Suomen kielessä vieras äänneyhdistelmä kl on muuttunut l:ksi sanan alussa, kloster > luostari.

Luostari sanalla tarkoitetaan muusta maailmasta erotettua, tiettyä sääntöä noudattavaa munkki- tai nunnayhteisöä ja sen rakennuksia. Tällaisten yhteisöjen siirtymistä ja vaikutusaluetta synnyin sijoiltaan Karjalaan valottaa Hannu Kilpeläisen teos  Valamo- karjalaisten luostari?, jossa kuvataan luostarilaitoksen leviäminen Bysantista Pohjolaan kristillisellä ajalla. Mainittakoon tässä yhteydessä alku ajankohta noin vuoden 300 tietämissä Egyptin Nitriasa ja saapuminen monien vaiheiden jälkeen Laatokan Karjalaan Valamon saarelle vuoden 1100/1300 tietämissä, josta luostarilaitoksen vaikutus ylsi Savoon ennen Pähkinäsaaren rauhaa 1(v. 1323). Toinen vaihtoehtoinen reitti luostarilaitoksen tulolle Savoon olisi Euroopasta Ruotsin kautta Savoon 1323-1541 välisenä aikana, tosin tämän väitteen tueksi ei löydy kirjallisia lähteitä tai viitteitä kuten ensimmäiseen väittämään. Luostari -sanan ruotsinkielinen muoto otettiin Savossa käyttöön mitä ilmeisimmin Pähkinäsaareen rauhan aikoihin tai viimeistään vuonna 1541.

1. Tässä lähdetietona on olettamus joka perustuu Novgorotin hallinnosta vuodelta 1329 olevaan tietoon, jossa kerrotaan luostarilaitoksen olleen valmiina jokaisessa pogostassa. Tätä tietoa tulkitaan joissakin lähdetiedoissa siten, että tämä asiain tila olisi vallinnut jo enne Pähkinäsaaren rauhaa.

Luostarinen sanan alku 

Luostarinen -nimen alkuperän arvellaan liittyvän kirkon (Luostari ) tilojen lampuoteihin ja silloin on oletettavaa, että Pähkinäsaaren rauhassa Ruotsin hallintoon siirtyneillä alueilla oli luostarilaitokselle kuuluneita tiloja, joista aluksi käytettiin oletettavasti nimeä luostarin- ja myöhemmin luostarisentila. Luostarinen -nimi luokitellaan alkuperänsä mukaan kirkollisiin nimiin vaikka nimen käyttäjät ovat karjalais / savolais alkuperää. Nimen käyttöönottoon vaikuttavana tekijä voidaan pitää väistön kasvua, verotuksen siirtymistä yhteisö / kylä verotuksesta tilakohtaiseen verotukseen ja verojen kerääjien velvollisuuteen kirjata kerätyt verot tilikirjoihin, jotka täytyi lähettää ylemmän hallinnon tarkastettavaksi. Tässä tapauksessa ajatus käyttää Luostarinen -nimeä tilannimenä on tilanhaltijan jolla on ollut jotenkin luostariin liittyvä tausta.

 

Luostarinen nimen kirjoitus muotoja kirkon kirjoissa

Clostar:, Clostari, Clostarinen, Clostaris, Clostarit:, Clostaritar, Clostaritr, Cluostain., Cluostar:, Cluostari, Cluostarin, Cluostarinen, Cluostaris,  Cluostaritar, Cluostaritr, Cluostarit:, Cluostartar, Klostar:,Klostari,  Klostarit:,  Klostarjn, Klostarju, Klostarin,  Klostarinen, Klostaris, Klostarises,  Klostaritr, Klostaritar, Kluostar, Kluostari,  Kluostaritar, Luostain, Luostari, Luostarin, Luostarinen,

Lähteet:

http://justice.urantia.org/~finland/sanasto_l-p.html , 24.01.2003

http://www.kaapeli.fi/hypermail/sanoma-open/1197.html , 24.01.2003

Valamo- karjalaisten luostari? ;Hannu Kilpeläinen; Helsinki 2000

Savon Historia II:1 Rajamaakunta asutusliikkeen aikakautena 1534-1617, Kauko Pirinen

Savon Historia II:2 Savo Suurvallan valjaissa 1617-1720, Veijo Saloheimo

Suomen kirkkohistoria ja kirkkotieto, Aarni Voipio, Porvoo 1960

HisKi